Mustikkamaitoa - jälleenrakennuskauden kaupunkikodin värit

Arkkitehtien ja suuren yleisön kodin värinkäyttöön liittyvät mieltymykset olivat lähellä toisiaan 1950-luvulla. Herneoja (2007) toteaa, että jälleenrakennuskaudella arkkitehtikunnan huomio oli monesta eri syystä kohdentunut suuren yleisön elinoloihin ja tarpeisiin. Arkkitehtikunnan suunnittelutehtävän painopiste oli asuntotuotannossa ja arkkitehdit pääosin olivat vilpittömästi kiinnostuneilta siitä, miten arjen elinympäristöstä voisi tehdä paremman. Myös funktionalismin pohjalta käyty keskustelu arkkitehtuurin sosiaalisesta sisällöstä viesti osaltaan tästä kiinnostuksesta.

Perheet oli sodan jälkeen saatu koottua yhteen ja arkeen kaivattiin positiivista sisältöä. Pienimmätkin värikkäät yksityiskohdat olivat toivottuja jälleenrakennusajan keskellä, ne viestivät toivosta, iloisuudesta. 
Luonto yhdisti suomalaisia. Kaupunkiympäristössäkin luontokokemusta pidettiin tärkeänä. Jälleenrakennuskaudella väreistä puhuttiin luonnolliseen luontoon yhdistetyin assosiatiivisin värinnimityksin, kuten mustikkamaitoa, pakkasen harmaa tai keväinen sinitaivas.

1950-luvun tapetteja 

1950-luvun verhoja

Värejä katsoessa luontoyhteys tuntuu hyvältä, vaikka ensinäkemältä suosituimmat 1950-luvun värit eivät kyllä ehkä olisi olleet niitä, mitä oman kodin väritykseen olisin ensimmäiseksi harkinnut. Valkoinen tulee varmaankin olemaan päävärimme seinäpinnoissa, mutta kyllä näen vaikkapa olohuoneessa yhden seinä mustikkamaidon värisenä.

Makuuhuoneessa voisi puolestaan asua ilo ja kirkkaus Marimekon Unikko -kuosilla. Osa huonekaluista ja sisustuksesta tulevat uuteen kotiimme 1950-luvulta. Mitkähän olisivat parhaita paikkoja niiden löytämiseksi?

          

Kyllä suunnittelu ja eletyn arjen tutkimien on kivaa! Seuraavaksi mietin, mitä oli hyvä maku ja huono maku 1950-luvulla. Entä sitten meidän maku? Monesti kuulee kysyttävän, kuka päättää kaapin paikan. Sitä kaappia kannattaa siirrellä ja kääntää ympäri, tutkia tilannetta ja odottaakin. Kaapin paikka ei välttämättä ole ihan yksinkertainen asia. Siitä on tärkeä neuvotella. Olennaista olisi kyllä löytää mikä on minun maku ja puolison maku sekä meidän yhteinen näkemys. Muuten meillä on läsnä muutakin kuin pakastearkkugate.😉😉

Lähteitä ja lisää luettavaa ja katsottavaa:

Helsinki 1940-1950 -luvuilla 

Herneoja, Aulikki 2007. Jälleenrakennuskauden kodin väritys. Arki ja arkkitehtuuri. Väitöskirja.

Värikäs 1950-luku 

Marimekon kuoseja