Ei ole totta - vastoinkäymisiä

Remontti on kulunut muutama päivä ja naapuri soittaa illalla, että palohälytin huutaa.  Palokunta oli kutsuttu, mutta peruttu. Savua ja paloa ei ollut, vaan maalihöyry oli laukaissut palohälyttimen. Kiitos valppaiden ja yhteisöllisten naapureiden tilanne selvisi.

Olohuoneen katon maalaminen etenee hitaasti. Siro-maali ei tahdo pysyä katossa. Tosi surullinen näky oli nähdä katto kasana keskellä olohuoneen lattiaan.

Viikonlopun suunnitelma on saada valkoista Siroa- seiniin ja Helmi-maalia kaappeihin. Tehosteväreinä oranssi ja lila. Se on mustikkamaitoa ja rentukkaa!

Kyykkää, konttaa, kiipeää, repii, kantaa, ähkii -remontin alkumetrejä

Nyt päästiin tositoimiin. Remontin alkuun kuului vanhojen tapettien repimistä, parketin purkua, kaappien hiontaa ja maalausta. Kuului kyllä myös flunssaa, kuumetta, kurkkukipua. Siinä noin kolme ensimmäisen päivän saldo. Niin ja yksi sähköisku, yksi musta peukalo, yksi venähtänyt kylki.

Remontti voi kyllä olla parisuhteelle haaste tai sitten tiimin vahvistaja. Kait molempia. Tapettien repimisessä meidän persoonat ja tyylit tuli hyvin esille. En ole vasemmanpuoleinen.

Hyvin ollaan suunniteltu ja ideoitu. Sellainen pidempi remonttiloma vaan voisi olla paikallan, kun työn ja muun elämän rinnalla remontti kyllä antaa, mutta ottaakin. Iltaisin uni maistuun, kun on kyykännyt, kontannut, kiivennyt, repinyt, kantanut ja ähkinyt.

Onneksi meille on myös sovittuna taitavat ja luotettavat ammattilaiset.  Ja sitten tietysti K-Rauta. Ystävällinen palvelu, pöllöjäkin sai kysyä ja kysyttiin. K-Rauta Skanssi, Espoo, Ruoholahti. Oli auki, Pyhäinpäivänäkin. Niin ja kiitos tutut ja veli & käly. Ihan loistavaa Sortti-apua saatiin 😃😃😃

Jotain on jo valmista. Kyl on hieno WC!

Muuttoa, talvea ja  joulua kohti!

Töissä kotona

Teini: Mitä sää teet?
Töitä.
Teini: Onks Michael Jaksonin kuuntelu töitä?
On se. Tässä on nyt meneillään ajattelu- suunnittelu- ja arviointityön sisällöntuottaminen sekä taukojumppaa.
Teini: Eksä oo opettaja?
Se on nykyisin dynaaminen ja innovatiivinen moniosaaja.
Teini:Täh? Keskity ny ihminen.

Uuteen kotiin meille tulee monta työpöytää. Teen itse paljon etätöitä kotosalla  ja puolisolla on valokuvaharrastus, joka vaatii työpöydän. Sitten on keittiön työpöytä, se aamiais ja -ruokapöytä ja olohuoneen pöytä yhteistä kokoontumista varten. Tuleekohan sisustukseen liikaa pelkkää pöytää?

Ehkä, mutta onneksi on olemassa vähän erilaisia, ergonimisiakin pöytäratkaisuja. Työpöydäksi, seisomatyöskentelykorkeuteen, haaveilen Ikean Svalnas-sarjan seinäänkiinnitettävästä työtasoa. Säädettävä korkeus on, ei kylläkään sähköllä. Siro. Tämä voisi mennä makuuhuoneessakin.

Ja kuten teini kannusti, voisi olla paikka keskittymiselle.

Keittiöön ei mitään suurensuurta pöytää mahdu. Ehkä tämä voisi olla se kohta, joka muistuttaisi kodisssamme 1950-luvusta. Sopisi kaappeihin, taitaapa olla edellisen asukkaan malli tuolta ajalta. Keittiö tulee jäämään mahdollisimman paljon alkuperäiseen asuunsa. Lattia on kyllä. Mielenkiintoinen.

Maanantaina siirrytään suunnittelusta seuraavaa vaiheeseen. Maalari tulee paikalle ja kertoo ammattilaisen näkemyksen kodista männyn alle. Tervetuloa Mikael!

Hyvä maku/huono maku - minun maku/meidän maku

No, niin rakas. Lähdetäänkö huonekaluostoksille?  Ikeasta löytyisi nyt Elohuone.

Olohuone oli Herneojan (2007) mukaan jälleenrakennuskaudella tärkein huonetila. Olohuonetta kutsuttiin runollisesti kodin sieluksi. Olohuone oli kodin monitoimitila, koko perheen yhteinen huone. Enää olohuone ei ollut edustushuone, se sali, suurine pehmustettuine huonekaluineen ja kristallikruunuineen, joka heräsi eloon vasta kutsuilla. Viiskymmentäluvun olohuoneeseen perheenjäsenet kerääntyivät, siellä vietetiin iltahetket, sinne johdatettiin vieraskin, joka oli poikennut käymään. Tämä ELOhuone oli kodin sielu ja keskipiste ja se tärkein koko kodille.

Sohva 1950-luvulta                                                                         Sohva vuodelta 2017

Mutta millainen olohuoneen sitten meille? Olen ajatellut, että lähdetään liikkeelle etsimällä ja katsomalla kuvia erilaisista olohuoneista. Varmaan sieltä löytyy joku ”ihan hirvee” tai ”just se oma” ja tosimonta "aika kivaa".
Sitten on ne ovat toiveet ja toiminnallisuus. Anna haluaa ison TV:n ja työpöydän valokuvaharrastukselleen . Kissa tarvitsee kiipeilytelineen. Minä tahdon lukunojatuolin ja jalkalampun ja tauluseinän. Me kaikki halutaan, ainakin joskus, syödä/olla/pelata yhdessä ison pöydän ääressä. Toiveet ovat tässä vaiheessa aika toiminnallisia. Mitenhän se maku sitten?

Sosiologi Pierre Bourdieu (1984) näki yksilön maun tulevan osana kasvatusta ja koulutusta ja sitä kautta se oli yhdistettävissä osaksi luokkiin liittyviä erontekoja. Bourdieu tarkasteli erityisesti ranskalaisen yhteiskunnan hierarkkista rakennetta ja rakensi mallin siitä, kuinka alemmat yhteiskuntaluokat pyrkivät tavoittamaan ylempien luokkien makuja ja tyylejä. Kun alemmat luokat saavuttavat ylemmän luokan hallitseman tyylin ja makukäsityksen, täytyy tämän ylemmän luokan investoida kulttuurista pääomaansa, jotta he löytäisivät jälleen uusia erottautumisen keinoja.

Makuvalintojen kautta ihmisen luokittelee itseään, mutta on myös muiden ihmisten luokiteltavana. Makuja vertaillaan usein erityisesti negatiivisten esimerkkien kautta, joka saattaa helposti johtaa muiden makujen vähättelyyn.

Jotenkin sellainen tuntu tästä maku ja tyyli-asiasta,  että ikäänkuin olisi palaamassa osin omaan lapsuuden maisemaan.  Mehän ollaan synnytty 1960-luvulla. Ja vähän tuollaiseltahan kodissamme näyttää ennen remonttia.

Lähteitä:

Bourdieu, Pierre 1984 ja 1998. Järjen käytännöllisyys. Toiminnan teorian lähtökohtia.

Herneoja, Aulikki 2007.  Jälleenrakennuskauden kodin väritys. Arki ja arkkitehtuuri. Väitöskirja.

Tahvanainen, Tiia 2013. Maku ja luokka nuorten naisten lifestyle -blogeissa. Pro Gradu. http://www.nuorisotutkimusseura.fi/images/opinnaytekilpailu/tahvanainen_tiia.pdf

Mustikkamaitoa - jälleenrakennuskauden kaupunkikodin värit

Arkkitehtien ja suuren yleisön kodin värinkäyttöön liittyvät mieltymykset olivat lähellä toisiaan 1950-luvulla. Herneoja (2007) toteaa, että jälleenrakennuskaudella arkkitehtikunnan huomio oli monesta eri syystä kohdentunut suuren yleisön elinoloihin ja tarpeisiin. Arkkitehtikunnan suunnittelutehtävän painopiste oli asuntotuotannossa ja arkkitehdit pääosin olivat vilpittömästi kiinnostuneilta siitä, miten arjen elinympäristöstä voisi tehdä paremman. Myös funktionalismin pohjalta käyty keskustelu arkkitehtuurin sosiaalisesta sisällöstä viesti osaltaan tästä kiinnostuksesta.

Perheet oli sodan jälkeen saatu koottua yhteen ja arkeen kaivattiin positiivista sisältöä. Pienimmätkin värikkäät yksityiskohdat olivat toivottuja jälleenrakennusajan keskellä, ne viestivät toivosta, iloisuudesta. 
Luonto yhdisti suomalaisia. Kaupunkiympäristössäkin luontokokemusta pidettiin tärkeänä. Jälleenrakennuskaudella väreistä puhuttiin luonnolliseen luontoon yhdistetyin assosiatiivisin värinnimityksin, kuten mustikkamaitoa, pakkasen harmaa tai keväinen sinitaivas.

1950-luvun tapetteja 

1950-luvun verhoja

Värejä katsoessa luontoyhteys tuntuu hyvältä, vaikka ensinäkemältä suosituimmat 1950-luvun värit eivät kyllä ehkä olisi olleet niitä, mitä oman kodin väritykseen olisin ensimmäiseksi harkinnut. Valkoinen tulee varmaankin olemaan päävärimme seinäpinnoissa, mutta kyllä näen vaikkapa olohuoneessa yhden seinä mustikkamaidon värisenä.

Makuuhuoneessa voisi puolestaan asua ilo ja kirkkaus Marimekon Unikko -kuosilla. Osa huonekaluista ja sisustuksesta tulevat uuteen kotiimme 1950-luvulta. Mitkähän olisivat parhaita paikkoja niiden löytämiseksi?

          

Kyllä suunnittelu ja eletyn arjen tutkimien on kivaa! Seuraavaksi mietin, mitä oli hyvä maku ja huono maku 1950-luvulla. Entä sitten meidän maku? Monesti kuulee kysyttävän, kuka päättää kaapin paikan. Sitä kaappia kannattaa siirrellä ja kääntää ympäri, tutkia tilannetta ja odottaakin. Kaapin paikka ei välttämättä ole ihan yksinkertainen asia. Siitä on tärkeä neuvotella. Olennaista olisi kyllä löytää mikä on minun maku ja puolison maku sekä meidän yhteinen näkemys. Muuten meillä on läsnä muutakin kuin pakastearkkugate.😉😉

Lähteitä ja lisää luettavaa ja katsottavaa:

Helsinki 1940-1950 -luvuilla 

Herneoja, Aulikki 2007. Jälleenrakennuskauden kodin väritys. Arki ja arkkitehtuuri. Väitöskirja.

Värikäs 1950-luku 

Marimekon kuoseja 

Rakentaminen ja asuminen 1950-luvulla - koteja keskivertoperheille

Metsäkaupungit syntyivät 1950-luvulla. Suomalaisen metsäkaupungin rakentamisessa tiivistyivät esteettis-arkkitehtoniset ja sosiaaliset ihanteet. Aulikki Herneoja (2007) kuvaa väitöskirjassaan rakentamista ja asumista 1950-luvulla. Hänen mukaansa sotien jälkeisen asuntorakentamisen keskeinen rakennustyyppi oli matalahko, pitkänmallinen 3–4-kerroksinen kerrostalo. Lähiöperiaatteiden mukaiset uudet asuinalueet rakennettiin Suomessa useimmiten kallioiseen metsämaastoon, 1950-luvulla rakennetut asuinalueet toteuttivat rakennetun maiseman periaatetta, jossa asuinrakennukset ja ympäröivä luonto oli asetettu vuoropuheluun keskenään.

Jälleenrakennuskauden asuntoarkkitehtuurin taustalla olivat sosiaaliset ja yhteiskunnalliset kysymykset.  Sodan jälkeinen aika nostatti esiin humaanin arkkitehtuurin, jälleenrakennusajan keskeiseksi sisällöksi nousi sosiaalinen humanismi eli pienen ihmisen asian ottaminen ohjenuoraksi rakentamisen suunnittelussa. Paradoksaalista oli, että köyhä sodan jälkeinen Suomi suunnitteli ja rakensi hyvin ja laadukkaasti.

Metsäkaupungit syntyivät 1950-luvulla. Suomalaisen metsäkaupungin rakentamisessa tiivistyivät esteettis-arkkitehtoniset ja sosiaaliset ihanteet. Luonnon keskelle rakennetuista asuntoalueista tuli aikakauden kotikultin symboleja. Alvar Aallolla oli keskeinen osuus metsäkaupungin synnyssä. Luonto merkitsi Aallolle jotakin alkuperäisempää kuin vain taloja ympäröivä viherkaista. Aallon mukaan arkkitehtuurin tuli muistuttaa luonnonmuotoja ta,i että se syntyy samalla tavalla luontevasti kuin luonto. Jälleenrakennuskauden asuntorakentaminen oli ihanteiltaan luonnonläheistä antiurbanismia, joka korosti kodin ja perheen merkitystä sekä pysyviä arvoja vastapainona sodan kaaokselle.

1950-luvun asuntorakentamiselle on leimallista tehostunut tilankäyttö. Pieneen tilaan saatiin mahtumaan useampia huoneita niin, että asunto silti antoi avaran ja jopa väljän vaikutelma.

Asuntokäsitys oli muuttunut moderniksi ja keskiluokkaiseksi. Suunnittelu perustui keskivertoasukkaan eli keskivertoperheen määrittelyyn. Asunto tiivistyi funktionalististen asuntoihanteiden mukaisesti keittiöön, yhteen (tai useampaan) makuuhuoneeseen ja olohuoneeseen eli työskentelyyn, lepoon ja perheenjäsenten yhdessäoloon. Olennaista oli, että kaikki asunnon toiminnot yksityistettiin ja keittiö määriteltiin kotitaloustyön paikaksi, makuuhuone levon (ja seksuaalisuuden) ja arkihuone yhdessäolon tilaksi. Perheenjäsenet sijoittuivat huoneisiin eri tavoin huoneiden ja perheenjäsenille määriteltyjen, eriytyneiden tehtävien mukaan: keittiöön nainen perheenemäntänä, makuuhuoneisiin aviopari, sekä tytöt ja pojat erikseen, olohuoneeseen koko perhe.

Olipa mielenkiintoista siirtyä ajassa taaksepäin. Metsäkaupungin idea on kyllä meidänkin talossa aistittavissa. Luonto on lähellä, koko talo on rakennettu maastoa mukaillen ja valoisaan suuntaan. Historiaa aistiva asunnonomistaja varmaan kiinnittää huomiota asunnon vanhoihin piirteisiin ja pyrkii niitä säilyttämään. Kaikkea en kyllä tähän päivään siirtäisi. Perheetkin ovat kovin erilaisia ja perhe on koko ajan liikkeessä vaikkapa ajatellen lasten kasvamista. Keskivertoperhe tuntuu nyt kovin kapealta ja kummalliselta määritelmältä. Ja meidän keittiössä saa kyllä hääriä kaikki muutkin kuin perheen emännät.

Herneoja, Aulikki 2007.Jälleenrakennuskauden kodin väritys. Arki ja arkkitehtuuri.Väitöskirja

Koti ja sisustus 1950-1970

Tikkurilan Helsinki värit eri aikakausina

Kuvia ja musiikkia:

Suomen 50-luku muutamassa minuutissa

Videot:

1950-luvun kerrostalot ja maakuntamuseo osa 1 

1950-luvun kerrostalot ja maakuntamuseo osa 2

Koti männyn alle

Teimme eilen asuntokaupan ja nyt alkaa remontin suunnittelu ja toteutus. Joulukuussa koittaa muutto männyn alle. Jouluksi uuteen kotiin! Enpä voisi olla iloisempi!

Uusi koti, neljäs kerros ja 63 neliötä, on vuonna 1958 rakennetussa talossa. Tämä blogi on matka 1950-luvulle ja sieltä tähän päivään. Tervetuloa mukaan!

1950-luvulla rakennettiin erityisesti lapsiperheille ja usein, männyn alle, luonnon keskelle. Puutarhakaupunginosan kerrostaloasunto oli aikansa unelma-asumista kaupungissa. Sisustuksen innovaatioita olivat keittiön kuivauskaapit ja tiskipöydät. Asuntojen lähtökohtana oli toiminnallisuus.

Pohdin remontointiin ja asumiseen liittyviä arvoja, asioita ja ideoita. Millainen on hyvä koti? Kaunis koti? Toimiva koti? Minulle, perheenjäsenille, meille? Sekä, miten keskustelua hyvästä kodista perheessä käydään? Meillähän tämä on jo alkanut. Missä olisi arkkupakastimen paikka vai onko missään? 
Meitä muuttajia on kolme + yksi. Kaksi aikuista ja lapsi sekä kissa. Aikuistuvia, usein kyläileviä, nuoria on neljä.

Yle. Radio 1. Aikamatka arkeen - asuminen